Nettideitit - sano vain ei

Tapaus yksi:
Ihan ok oloinen naisihminen. Lähetti jossain vaiheessa kuvankin, kertoi harrastavansa mm. lukemista ja liikuntaa. Tavatessa verkkokalvoille palasi lähetetty kuva joka oli kuin olikin melko tiukasti rajattu kasvokuva. Neiti oli noin puolitoista sataa kiloa neitiä. Deitti oli kesällä ja kiertelimme Korkeasaarta. Oli oikeasti ihan mukavaa, mutta alun negatiivinen yllätys söi melkolailla mielenkiintoa.

Tapaus kaksi:
Tuntui mukavan vinksahtaneelta, sopivan kieroutuneen huumorintajun omaavalta. Kertoi harrastavansa muunmuassa valokuvausta. Keskustelu siirtyi siihen että josko tapaisimme oikeasti. Ei suostunut lähettämään minkäänlaista kuvaa - puoliksi en uskaltanut lähteä tapaamaan, puoliksi en halunnut jos häntä ei kiinnostanut tarpeeksi että olisi kuvan lähettänyt.

Tapaus kolme:
Jälleen miellyttävä neitonen. Juttu luisti ja eripituista viestiä meni edestakaisin välillä kovinkin tiheään tahtiin. Jossain vaiheessa vaihdoimme puhelinnumeroitakin ja alustavasti sovimme tapaavamme jossain vaiheessa kun se molemmille sopii, oli perjantai. Itselläni oli melko kiireellinen viikonloppu joten en edes ehdottanut tapaamista, eikä hänkään. Maanantaina tuli täyslaidallinen kiroilua, haukkumista ja valittamista siitä että en ollut häntä tavannut kun hän niin oli niin ajatellut (muttei minulle kertonut). Annoin mahdollisimman rauhallisesti palautteen, enkä pitänyt enää yhteyttä.